Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kyynärluun kasvuhäiriö / Inkongruenssi

 

Mäyräkoirat kuuluvat ns. kondrodystrofisiin rotuihin, joilla on tarkoituksellisesti lyhyet raajat. Lyhytraajaisuus liittyy varhaiseen rustoluun rappeumaan. Vastaavia rotuja on paljon, esim. havaannankoira, skyen terrieri, corgit, bassetit ja glen of imaalin terrieri. Myös mäyräkoirahalvaus on seuraus samasta rotuominaisuudesta. Rustoluun rappeumasta johtuen mäyräkoira on altis kasvuiän luustohäiriöille. Luustohäiriöiden syy voi olla perinnöllinen tai seurus tapaturmasta. Mielestäni mäyräkoirilla jalkojen luiden pituusero kasvuiässä ei ole kovin yleinen, mutta muutamia tapauksia tiedän. Terriereissä ja havannakoirassa ongelma tuntuu olevan paljon yleisempi. Diagnosoituja koiria ei tulisi käyttää jalostukseen, vaikka kasvuhäiriön syy jääkin usein epäselväksi. Jekulla on tämä vaiva, inkongruenssi, todettu. Alla päiväkirjaa Jekun ongelmasta ja sen hoidosta. Itse etsin paljon tietoa netistä kun Jekulla tämä vaiva todettiin ja sen vuoksi haluan jakaa muille myös omat kokemukseni.

 

Oireet ja hoito ennen leikkausta:

Jekun ollessa 5,5 kk ikäinen, huomasin sen ontuvan vasenta etujalkaa etenkin väsyneenä iltaisin kun se kotona liikuskeli levon jälkeen. Jekun jalasta otettiin röntgenkuvat. Vasemmassa etujalassa näkyi kasvuhäiriö: kyynärluu oli jäänyt kasvussa jälkeen värttinäluusta ja oletettavasti ontuminen johtui tästä. Ontumista hoidettiin levolla, kipulääkkeillä, joilla ei ollut vaikutusta. Myöskään tämän jälkeen tehty liikunnan lisääminen ei tuntunut vaikuttavan ontumisen määrään. Kun oiretta ei saatu poistettua muilla konsteilla, jalasta otettiin tietokonetomografiakuvat. Niistä näkyi, että luiden pituusero ei ollut iän myötä pienentynyt, vaan ero oli vähän kasvanut. Jekku oli tällöin noin 7kk ikäinen. Ainoana hoitokeinona tähän vaivaan, inkongruenssiin, on leikkaus. Hoitamattomana kyynärnivel rasittuu normaalia enemmän ja seurauksena on nivelrikko ja mahdollisesti ns. irtopala, joka sekin vaatiin leikkaushoidon. Jekun jalka päätettiin leikata.

 

Leikkaus:

Leikkauksessa kyynärluu katkaistiin ja se palautettiin normaaliin asentoon, asentoon jossa se olisi ollut jos se olisi kasvanut samaa tahtia värttinäluun kanssa. Tämä ero luun asennossa näkyy selvästi röntgenkuvissa. Vasemmassa kuvassa nivelen seutu ennen leikkausta ja oikealla tilann leikkauksen jälkeen. Leikkauksessa myös kyynärnivel tähystettiin mahdollisten vaurioiden varalta.

 

 

Jekku leikattiin Kouvolan Univet eläinsairaalassa Esa Kestin toimesta 21.7.2014 8kk iässä. Leikkaus kesti kaikkine valmisteluineen, nukutuksineen ja seurantoineen noin 3 tuntia. Vein Jekun 12:30 lääkäriin ja kotona oltiin iltapäivällä noin klo 16:30 aikaan. Jekun leikkaus sujui hyvin ja kotiin saimme tokkuraisen tötteröpään. Jekulle oli laitettu kylkeen kipulaastari ja leikkauksen yhteydessä oli annettu kipulääkettä ja antibiootteja. Saimme hänelle mukaan antibioottikuurin sekä Meloxoral-kipulääkettä. Kipulaastarin sai poistaa 72h leikkauksen jälkeen. Kun Jekku alkoi toeta nukutuksesta, otin kaulurin pois sillä se pelotti Jekkua. Juotin sitä lääkeruiskulla pitkin iltaa, mutta pissat se teki vasta seuraavana aamuna eli noin 18h tauon jälkeen (ellei leikkauksessa rakko tyhjentynyt). Ensimmäinen yö meni olosuhteisiin nähden hyvin, Jekku vinkui ajoittain, mutta saimme myös nukutuksi.

 

Leikatun jalan tassu alkoi turpoamaan jo yön aikana ja aamulla se oli aika iso. Side ei kuitenkaan tuntunut tiukalta, joten en purkanut hoitajien laittamaa sidettä ennen ensimmäistä siteen vaihtoa. Aamulla vaihdoimme siteen, haava ei ollut vuotanut juurikaan. Jekku vinkui yöllä kovasti kun vaihtoi asentoaan ja tassu jäi jotenkin huonosti, sillä meni pari päivää että se oppi elämään kipeän tassunsa kanssa. Leikkauksen jälkeisenä päivänä Jekulla oli hyvä ruokahalu ja se pissasi noin 6h välein.

 

 

Ulkoilu onnistui hyvin valjaiden avulla. Valjaisiin pujotimme lyhyen narun, josta Jekkua pystyi kannattelemaan. Myöhemmin vaihdoimme tähän talutushihnaan. Teimme kompostikehikoista Jekulle pihalle ja olohuoneeseen aitaukset, jotta sen ei tartteisi koko päivää kököttää aina samassa paikassa. Lisäksi yötä varten oli oma aitaus, jossa Jekku oli vain öisin. Ajattelin ennen leikkausta, että kuljetuskopat ja iso kevythäkki olisivat hyviä paikkoja Jekulle, mutta huomasin heti että niillä ei tehnytkään mitään. Aitauksen pitää olla sellainen, että siinä on katto auki. Näin koiran saa nostettua häkkiin ja häkistä pois mahdollisimman vaivattomasti ja kivuttomasti. Kuljetuskopasta Jekkua ei olisi saanut mitenkään pois satuttamatta. Ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen Jekku oli suht pirteä, eikä vaikuttanut kovin kipeältä.

 

Toinen yö oli ensimmäistä parempi, mutta Jekku oli yöllä levoton herätessään. Sitä alkoi ilmeisesti tympäisemään eristyksissä olo ja se punki kovasti syliin kun sitä kurottui ottamaan aitauksesta pois. Saimme kuitenkin nukuttua paljon paremmin kuin toisena yönä. Välillä tassu jäi taas huonosti ja Jekku kävi huutamaan, mutta nopeasti se rauhoittui nukkumaan taas. Kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen kävimme hoidattamassa haavaa laserilla eläinsairaalassa. Laserhoidon tarkoituksena on aktivoida solukkoa, jotta paraneminen olisi nopeampaa. Lääkäri suositteli laserhoitoa 2 päivän välein ensimmäisellä viikolla ja sen jälkeen 3 päivän välein tikkien poistoon asti, käyntikertoja tulee siis 4. Myös leikkauksen jälkeen haavaa oli hoidettu laserilla. Tällä keikalla Jekku myös teki kakat ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Lääkkeet ei onneksi olleet saaneet mahaa sekaisin. Jekusta huomasi, että sillä alkoi olla käyttämätöntä energiaa varastossa ja se valitti tylsyyttää aika lailla.

 

Kolmannen yön Jekku nukkui hyvin, 6h välein se halusi pissalle, mutta muuten se jaksoi nukkua. Kolmantena päivänä vietimme aikaa pihalla ja Jekku alkoi jo merkkaillakin kun käytin sitä tien laidassa pissalla.

 

Neljäntenä yönä Jekku sai aikamoisen kipukohtauksen, se huusi suoraa huutoa ja Noppekin oikein hermostui. En tiedä mitä Nopen päässä liikkui, mutta se syöksyi Jekun aitausta vasten räyhäämään. Onneksi Jekku oli aitauksessa, eikä kontaktia syntynyt. Jekku oli kai unissaan jotenkin kääntynyt siten, että kipeä jalka jäi alle tai sitten se oli unissaan jotenkin liikuttanut jalkaa sopimattomasti ja sitä sattui. Pienen sylissäolon jälkeen se rauhoittui ja jatkoi unia. Ei syyttä sanota, että sairas koira pitäisi pitää muista erillään, en tiedä mitä Noppe olisi tehnyt jos olisi Jekun tavoittanut. En tiedä oliko se itse oikeasti vihainen vai hämillään vai mitä, mutta ei se selvästi tajunnut että Jekku huutaa kipuaan. Neljäs päivä oli kaiken kaikkiaan päivistä paras. Jekku tajusi jo, että joutuu viettämään aikaa aitauksessa eikä vaikuttanut siitä niin stressaantuneelta. Neljäntenä päivänä se myös käytti jalkaansa selvästi enemmän: se söi luita tukien kipeällä jalalla, se heilutti jalkaa mukana kun käytiin liikkumassa ja päivällä jalka ei jäänyt huonoon asentoon kuin muutaman kerran asentoa vaihtaessa, Jekku hallitsi jalan jo aika hyvin. Jekku on myös lisännyt venyttelyä selvästi aiempiin päiviin nähden. Lisäksi illalla se ruoppasi itselleen pesää vilttien sekaan ja onneksi muisti, että toinen jalka on puolikuntoinen! Kävimme myös laserhoidossa. Tällä kertaa haavan lisäksi hoidettiin myös olkapään lihaksia. Hoitaja sanoi, että laserhoito on ollut ihmispuolella käytössä jo pitkään ja siitä on hyviä tuloksia. Ensi viikolla käymme vielä kaksi kertaa ja sitten on vuorossa jo tikkien poisto.

 

Viides päivä alkoi hyvin, sillä yöllä Jekku nukkui kuin tukki eikä saanut mitään kipukohtauksia. Kerran käytin sitä pissalla, mutta muuten yö meni hyvin. Päivällä sitten sattuikin muutama harmillinen juttu: menin Jekun luokse aitaukselle pihalla hihna kädessä niin sehän vallan innostui ja unohti täysin olevansa kipeä. Se hypähti ilmaan ja laskeutui luonnollisesti etujaloilleen ja voi hemmetti mikä huuto alkoi :( Tuon jälkeen olen aina käskenyt jo 2m päästä että rauhoitu vaikka se olisi ihan rauhallinenkin ja laittanut hihnan vasta kun olen ottanut Jekun pois aitauksesta. Kyllä harmitti, en tajunnut sen innostuvan niin kovasti. Mutta tuon jälkeen se on kyllä tajunnut ollakin hyvin rauhallinen kun sitä lähestyy ja kumartuu ottamaan pois aitauksesta. Ehkä se nyt muistaa, että ei kannata hypähdellä!

Toinen tilanne oli melkein samanlainen, Jekku oli kovin innostunut ja pyörähti selälleen. Sitten se yritti nousta kipeän jalan puolelta ylös ja taas sattui... No tästä opimme varmasti Jekun kanssa molemmat, että kaikkea innostuneisuutta täytyy välttää! Viidentenä päivänä jalka oli selvästi jo parempi ja Jekku välillä seisoi aitauksessaan. Tuntui myös, että roolini hihnan toisessa päässä ei ollut enää hänen kannattelu, vaan vauhdin hidastaminen. Jekulla alkaa olla aikamoinen vauhti kun käydään tarpeilla. Luonnollisesti olen sitä vielä kannatellut, ettei käy vahinkoja mutta olen tyytyväinen että se on alkanut käyttää jalkaansa! Viime laserhoidossa hoitaja kysyi, onko Jekku alkanut jo jähytä sidettään kun haava näytti siltä, että rupea muodostuu. Viidentenä päivänä tämä kiinnostus haavaa kohtaan alkoi, mutta onneksi tuo suojaside on sen verran vahvaa kamaa että ei sitä ihan hetkessä tuhota. Viidentenä päivänä alkoi myös ravistelu/päristely.

 

Kuudes yö oli kaikista paras, Jekku nukkui koko yön ja herättiin vasta aamulla puoli 9 aikaan. Illalla käänsin sitä aina terveelle kyljelle kun se nukkuessa kääntyi selälleen. Yöllä olikin ilmastointi päällä koko ajan niin taisi olla sen verran viileää, ettei Jekkukaan nukkunut selällään. Päivällä Jekku on ollut vielä pirteämpi kuin eilen. Olen yrittänyt keksiä sille tekemistä, mutta melkein joka asiaan tarvitsee molempia etujalkoja...

 

Viikko leikkauksen jälkeen:

Leikkauksesta on kulunut viikko, kävimme laserhoidossa kolmannen kerran. Olin aiemmin huomannut, että Jekun kyynärpää on vähän punainen. Olisikohan se ollut perjantai tai lauantai kun sitä ensimmäisen kerran katsoin. Kun laserhoidossa side otettiin pois niin kyynärpäässä oli ihan rupi. Tällöin tajusin heti, että se hemmetin piikki on tulossa sieltä ulos! Laserhoidon jälkeen lääkäri tutki Jekun ja sanoi, ettei vielä kannata olla huolissaan. Nyt vain on pyrittävä suojaamaan haava hyvin ja yritettävä pitää tilanne stabiilina. Piikin pitäisi kuitenkin olla siellä vielä 3-5 viikkoa, joten saa nähdä kuinka käy :( Teinkin Jekulle nyt paidan, ettei se vahingoissakaan pääse nuolemaan haavaa. Aamuisin kun se herää, se alkaa ihmettelemään tuota pakettiaan ja jos side on yöllä valunut niin se ehtii lipaista sitä. Lääkäri oli kannustava ja antoi hyviä neuvoja jalan paketointiin, toivottavasti se nyt pysyy tuollaisena kun on eikä menisi "pahemmaksi". Olen varmaan ollut itse vähän liian varovainen kun katsoin lääkärin liikkeitä eilen: lääkäri otti Jekun istumaan, otti toisella kädellä kiinni Jekun leikatin jalan tassuosasta ja toisella kädellä kyynärpäästä ja taivutteli ja ojenteli jalkaa ihan kunnolla ja totesi "ei arista yhtään!" Minä katsoin sydän syrjällään, että kohta tulee kova huuto, mutta Jekku ei edes vingahtanut. Sanoinkin lääkärille, että en olisi uskaltanut noin itse tehdä niin lääkäri tokaisi, että niin saa ja pitää tehdä. Jotenkin kun on nähnyt miten kipeä se oli silloin leikkauksen jälkeen niin kohtelen sitä ihan silkkihansikkain... näköjään turhaan!

Nyt Jekku jopa ruoppaa pesää nukkumaan käydessä siten, että seisoo terveellä jalalla ja työskentelee kipeää jalkaa käyttäen :) Torstaina mennään viimeiseen laserhoitoon ja lääkäri katsoo tarvittaessa sen kyynärpään.

 

Jekku uudessa puserossaan, tämä on hyvä ja estää pääsyn niin kyynärpäähän kuin kainaloonkin. Pikkuisen on ollut aamuisin virtaa ja hän on syönyt puseroon reikiä ja valjaat poikki, kolmena aamuna...

 

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen:

Kahden viikon jälkeen leikkauksesta tikit otettiin pois. Lääkäri oli todella tyytyväinen Jekun tilanteeseen ja tukisiteen käyttö lopetettiin myös tällä kerralla. Lääkäri sanoi, että siteen käyttö voi vaikuttaa jalan käyttöön, joten siitä oli nyt hyvä luopua kun paraneminen on muutenkin hyvässä vaiheessa. Täytyy vaan pitää huolta haavojen puhtaudesta ja estää Jekun pääsy haavoihin, eli paitaa käytetään vielä sen aikaa että haavat ovat täysin parantuneet. Pidin Jekkua aamulla omalla patjallani, se nukkui sikeästi:

 

Jekku on hurmannut Univetin hoitajat, sillä häntä oli odottamassa reippaus-luu vastaanotolla :) Nyt mennään puolisentoista viikkoa näin ja sitten kontrolliin. Tällä viikolla mennään ekaa kertaa käymään fysioterapiassa. Fysioterapeutti tekee suunnitelman kuntoutuksesta ja antaa harjoituksia mitä voidaan tehdä kotonakin. Lääkäri sanoi, että nyt voidaan alkaa tekemään ihan lyhyitä kävelyharjoituksia useasti päivässä, tukematta valjailla. Jekku käyttää joka askeleella muutenkin jo kipeää jalkaa, nyt sen käyttöä vielä vahvistetaan jättämällä tuki pois. Kipulääkettä pitäisi antaa enää tarvittaessa, mutta uskon että seuraavat pari päivää jalka on kipeä kun tukiside puuttuu joten tämän viikon taidan sitä vielä antaa kuten tähänkin asti, tai alkuviikon ainakin.


Kun leikkauksesta oli kulunut 2,5 viikkoa, Jekku kävi ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla. Ensin fyssari katseli Jekun liikkeitä pihalla, edestakaisin ja ympyrällä molempiin suuntiin. Jekkuhan ontuu edelleen vahvasti leikattua jalkaa, mutta käyttää sitä kyllä hyvin. Sen jälkeen siirryttiin sisälle ja käytiin läpi erilaisia harjoitteita, mitä kotona voisi tehdä. Tämän jälkeen Jekku pääsi kokeilemaan vesiterapia-allasta. Se vähän alkuun Jekkua jännitti, mutta kaksi kävelysarjaa saatiin alun jännityksen myötä tehtyä ja lopuksi Jekku oikein pyrki takaisin altaaseen, taisi tykätä. Tämän jälkeen fyssari kävi Jekun rakennetta läpi siten, että Jekku makasi pöydällä. Havainnot olivat seuraavat: ei suuria lihasjumeja, terveen etujalan lihaksisto selvästi leikattua parempi, etujalat koukistuvat molemmat yhtä hyvin, mutta leikattua jalkaa ei saa ihan niin paljon venytettyä suoraan alaspäin vartalosta poispäin. Nyt pitäisi tehdä kotona noita erilaisia harjoitteita (3kpl), lisätä vähän liikuntaa ja myös vesiterapiaa voisi harrastaa ihan luonnon vesissä tai sitten kotialtaassa.

 

Huomasin kun otin Jekulta tuolla takkia pois, että se piikki ei ole enää ihossa kiinni, vaan se on vetäytynyt takaisin ihon sisään ja kyynärpäässä oli nyt vain iso rupi, jes!! Toivottavasti piikki pysyy nyt piilossa ja iho paranee, niin pästään tuosta puserostakin eroon. Itse leikkaushaava on parantunut siististi, siinä on vain pientä rupea enää.

 

Olen yrittänyt keksiä Jekulle vähän lisäaktiviteetteja, mutta tätä mieltä se on aitauksesta, kuva alla. Eilen piti jo naru laittaa, jotta aitaus pysyy paikoillaan... Jekku hengaili olkkarissa kun tulin suihkusta, vaikka tähän keittiön aitaukseen sen jätin! Pihalla annoin sille pienen aktivointipallon. Nyt kun tehdään vähän enemmän pieniä lenkkejä ja tehdään kotiharjoituksi joita saatiin fysioterapista, päivät sujuu varmasti Jekunkin mielestä mielekkäämmin :)

 

Kun leikkauksesta oli kulunut 19 päivää, kyynärpäähän tuli perjantaipäivänä turvotusta. Lauantaina se söi kaksi boleroa rikki, kun kyynärpäässä taisi olla jotain tuntemuksia. Se yritti jatkuvasti kirputtaa ja nuolla kyynärpäätään ja silmä kun vältti niin bolerosta oli hiha irti. Tänään sunnuntaina turvotusta on edelleen, mutta ei ole mennyt eilistä pahemmaksi. Eilen kyynärpää oli myös vähän kosketusarka, tänään Jekku ei ole aristanut sitä niin paljon. Vaaleassa hihassa kuitenkin näkyy että vähän on tullut jotain eritettä ruvesta. Huomenna sitten taas soitto lääkäriin, perjantaina jo soitin kun minusta kyynärpää oli vähän turvoksissa. Sanoivat kuitenkin, ettei kannata olla huolissaan jos ei vaikuta kipeältä ja käyttää jalkaa normaalisti. Torstaille on varattu seuraava aika, mutta saas nähdä joudutaanko menemään jo aiemmin. Taitaa se piikki nyt aiheuttaa vähän ongelmia :( No, täytyy tehdä muutama bolero valmiiksi ja lääkäri saa diagnosoida koiran.

Ostin lauantaina Jekulle uima-altaankin, mutta en ole sitä nyt uskaltanut käyttää tuon turvotuksen vuoksi. Ei Jekku vaikuta mitenkään kipeältä, päin vastoin virtaa riittää ja rauhallisesti kun se kävelee niin ontuminenkin on aika hillittyä. Jekku vaan sinkoilee hihnassa melkein sinne tänne, että se rauhallinen vesiterapia olisi varmasti poikaa hihnakävelyn sijaan...

 

Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen:

Neljäs viikko leikkauksesta on ollut aika vaisu. Jekku on ollut tosi väsynyt, välillä jopa apaattinen ja poissaoleva. Lisäksi sen kyynärpäähän on tullut turvotusta. Tämä turvotus on kerääntynyttä nestettä joka välillä purkautuu kyynärpäässä olevasta ruvesta pois. Nestettä tuli noin kolmena päivänä, sitten se loppui, mutta kyynärpäässä on edelleen vähän turvotusta nyt kun leikkauksesta on 25 päivää. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos kyynpärpään patti ei muutu kovaksi tai Jekku käyttää jalkaansa, ei ole hätää.

 

Eilen (torstai 14.8.2014) käytiin sitten ihan näytillä kontrollissa, lääkäri oli erittäin tyytyväinen Jekun toipumiseen. Jekku käyttää jalkaansa hyvin. Selvästi kuitenkin huomaa, että se luita tukemaan laitettu piikki vähän hiertää siellä kyynärpään alueella nahkaan ja välillä Jekku vähän vingahtaa kävellessäänkin. Kyynärpään seudulta kun silittää ihoa, niin se liukuu vähän nykien. Piikin pää taitaa ottaa siihen kiinni aika ajoin. Lääkäri oli toiveikas, että piikki saataisiin pidettyä sisällä vielä pari viikkoa. Sen avulla Jekku noin hyvin käveleekin. Lääkäri mittasi myös Jekun kuumeen (39,2 C-astetta) ja katsoi tulehdusarvot. Tulehdusarvot olivat OK ja lääkärissä Jekku oli muutenkin pirteä kuin peipponen.

Nyt eletään sitten rauhallista eloa ja kahden viikon päästä mennään viimeistään uusiin röntgenkuviin ja samalla lääkäri varmaan tekee viimeistään päätöksen, mitä piikin kanssa tehdään. Kurjaahan se olisi ottaa pois ennen aikojaan, kun toipuminen menee sitten takapakkia, mutta jos se aiheuttaa nytkin turhaa kipua niin... lääkäri sanoi, että kyynärpää ei saisi enää ensi viikolla vuotaa; jos vuotoa ja selvää ärsytystä on, mennää aiemmin jo näytille. Kyllä Jekku innostuu jos sen kanssa jotain touhuaa ja tuntuu sillä välillä tylsääkin olevan, mutta iltaisin sen aktiivisuustaso on ihan nollassa. Pientä aivojumppaa olen koittanut järjestää ja pitää liikunnan määrän aika minimissä. Unihan on paras lääke. Hirveästi se tykkäisi olla sylissä, kyllä se kipeä on :(

 

 

Neljä viikkoa leikkauksen jälkeen:

Muutaman päivän päästä Jekku alkoi taas olla pirteämpi eikä kuumettakaan ollut enää. Neste purkautui kyynärpäästä vielä perjantaina, mutta viikonloppuna nestettä ei enää tullut. Nyt kun leikkauksesta on mennyt tasan neljä viikkoa, rupi on alkanut parantua ja kyynärpää on aika pullukka. Lauantaina Jekku pääsi vähän nuolemaan rupea ja laitoin sille kaulurin. Sen jälkeen rupi on saanut parantua rauhassa ja kerääntyneet nesteet on pysyneet sisällä.

 

Kysyin lääkäriltä, pitäisikö kyynärpäätä jotenkin tyhjentää, mutta lääkäristä se olisi vain tulehdusriski. Jekku on ollut tosi pirteä ja olen antanut sen olla jo keittiössä vapaana pelkän aitauksessa olon sijaan. Kauluriin se tottui aika nopasti, vaikka alku oli aika ikävää katsottavaa. Jekku tärisi ja jähmettyi, herkutkaan ei kelvannut saati että olisi tarpeita tehnyt. Kun kauluri oli ollut vuorokauden, ei se Jekkua enää haitannut yhtään. Leikkasin kaulurin niin matalaksi kuin mahdollista, sekin varmasti auttoi sopeutumiseen. Nyt Jekku yltää tehdä kaikki huoltotoimenpiteet ja pesut, mutta kyynärpäähän kieli ei yllä. Kaulurin lisäksi olen pitänyt vielä paitaa, mutta ruven parannuttua jätän sen pois.

 

Koska turvotus on edelleen pehmeää ja Jekku käyttää jalkaansa todella hyvin, ei lääkäri ollut turvotuksesta huolissaan. Jos kaikki menee niin kuin suunniteltu, piikki otettaisiin pois vasta noin kk kuluttua, kun luutuminenkin on jo hyvässä vauhdissa. Täytyy nyt toivoa, että asiat menisivät lääkärin suunnitelman mukaisesti! Ao. kuvasta turvotuksen näkee selvästi, kyynärpäässä on noin pingispallon kokoinen löllykkä patti. Nyt vaan kauluri päässä kulutetaan aikaa, jotta paraneminen etenisi parhaalla mahdollisella tavalla!

 

Viisi viikkoa leikkauksen jälkeen:

Kun leikkauksesta oli mennyt viisi viikkoa, kyynärpäähän tullut patti tyhjentyi noin kerran päivässä tai parin päivän välein. Kyynärpäähän tuli toinenkin reikä joka lopulta jäi vuotamaan ja kyynärpää oli koko ajan märkä. Viiden ja puolen viikon jälkeen meillä olikin kontrolli, jossa lääkäri veti piikin ulos suoraan tuosta jo olemassaolevasta reijästä. Ennen piikin poistoa lääkäri otti röntgenkuvat ja oli niihin todella tyytyväinen: luutuminen oli alkanut paremmin kun hän oli odottanut. Lääkäri oli todella tyytyväinen jalan liikkeeseen kun hän sitä liikutteli.

Piikin poiston jälkeen Jekku on ollut kuin toinen koira. Lääkäri sanoi, että kannattaa antaa pari pv kipulääkettä ja antoi antibioottikuurin. Voi jestas, että on koirassa virtaa!! En viiti sanoa, että meinaa välillä hermot mennä kun se on ollut niin kipeä, mutta Jekku tuntuu kyllä olevan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja enemmänkin. Alla kuva jalasta ennen kuin piikki poistettiin. Jalka ei ole vielä luutunut, mutta on sinne uutta luuta muodostunut:

 

Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen:

Nyt kun leikkauksesta on mennyt kuusi viikkoa, Jekku vaikuttaa melkeinpä terveeltä. Kyynärpäässä ollut reikä on alkanut kuivahtaa ja kaulurista voidaan toivottavasti luopua tämän viikon jälkeen. Jekku on mieleltään virkeä ja vaikuttaa kaikinpuolin normaalilta.

 

Seitsemän viikkoa leikkauksen jälkeen:

Seitsemän viikkoa leikkauksesta ja Jekulla on edelleen tötterö päässä. Reikä on kuivahtanut huonosti, hyvän alun jälkeen se alkoi uudelleen vuotaa. Jauhemainen Bacibact on nyt auttanut ja paidan pitäminen. Eilen märkää ei ole juurikaan tullut vaan haava oli vielä illallakin kuiva. Antibioottikuuri, joka saatiin piikin poiston yhteydessä, loppui eilen. Noin kuukauden päästä Jekun jalka kuvataan vielä, toivottavasti sitten luutuminen olisi täydellistä ja voitaisiin palata normaaliin arkeen!

 

Huomenna leikkauksesta tulee kuluneeksi jo 8 viikkoa. Katsoin tänään leikkauksen papereita ja niissä luki, että röntgenkuvaus 4 ja 8 viikon kohdalla. Olisikohan jalka jo luutunut..? Jekku on tosi pirteä, tehdään nyt aamuin illoin noin 15 min kävelylenkit. Haistellaan huolella, joten ei noille tule pituutta hirvesti, mutta kiva kun pääsee jo vähän ulkoilemaan enemmän. Kiva kun Jekkukin välillä nukkuu ihan väsymystään eikä pelkästään tylsyyttään. Kaulurista ollaan luovuttu, enää sitä ei ole edes öisin. Jekku ei ole juurikaan kiinnostunut jalastaan, joten en usko että se on kipeä. Vähän se ontuu jalkaa ajoittain, mutta toivottavasti sekin menee ohi. Kontrolliröntgen on noin neljän viikon päästä, joten siihen asti varmaan elellään kuten nytkin.


 

 

Leikkauksesta on mennyt nyt 9 viikkoa. Jekku on saanut jo vähän liikkua vapaana niin sisällä kuin ulkonakin, mutta pääosan ajasta se on edelleen hihnassa. En ole uskaltanut lisätä liikunnan määrää, vaikka Jekun vointi onkin pysynyt hyvänä. Kuvasarjastakin voi päätellä, että aktiivisuustaso ei ole ollut kovin korkea ;) 

 

Jekun jalkaleikkauksesta on mennyt nyt 12 viikkoa. Ensi viikolla mennään vielä viimeiseen kuvaukseen ja toivottavasti saadaan terveen paperit! Jekku ei juurikaan enää onnu jalkaansa ja se on mielestäni ihan kunnossa. Viikonloppuna tehtiin vähän pidempi kävelylenkki, eikä Jekku siitä mitenkään kipeytynyt tai väsynyt. Ensi viikolla toivottavasti päästään pidentämään lenkkejä ja pikkuhiljaa palaamaan normaaliarkeen.

 

Leikkauksesta 3kk, viimeinen kontrolliröntgen: Keskiviikkona 22.10.2014 käytiin Jekun kanssa viimeisessä röntgen-kontrollissa. Lääkäri sanoi, että jalka on parantunut paremmin kuin hän olisi uskaltanut edes luvata ennen leikkausta :) Nyt voidaan pikkuhiljaa palailla arkeen ja Jekun kunnon mukaa pidentää lenkkejä. Pitkät metsälenkit here we come!!!! Jekku on nyt reilu 11kk ja painoi lääkärissä 8,6 kg.

©2017 Kennel Primatax - suntuubi.com